Isoäidin neliöt

Keväällä minua puri virkkauskärpänen ja halusin tehdä itselleni uuden kesäkassin. Sitä varten kokeilin erilaisia kuvioita ja sain aikaiseksi monenlaisia mallitilkkuja. Malliksi valikoitui lopulta perhonen, jonka tein kassin päälipuolelle. Sain tehtyä kassin osat valmiiksi, mutta niitä en vielä ole yhdistänyt toisiinsa. Virkkasin myös isoäidin neliöitä lisää torkkupeittooni, jonka tekemisen aloitin kuopustani odottaessa. Peitto etenee hitaasti, mutta varmasti. Tällä hetkellä on menossa palojen kiinnitys toisiinsa. Paljon on vielä kiinnitettävää, mutta nyt voin jo sanoa olevani tyytyväinen peittooni. Kesällä virkkasin myös tyynynpääliset isoäidin neliöistä ja niistä tuli tosi söpöt. Virkkaaminen on mukavaa!  

                                          Tässä tyynynpääliset:

Tässä torkkupeiton neliöitä odottamassa kiinnitystä.

Helmivirkkaus

Helmivirkkaus - mitä se on? En ollut koskaan kuullutkaan siitä, kun pääsin ensimmäisen kerran sitä kokeilemaan. Ihastuin heti! Helmivirkkauksesta pidin heti ensikokeiluista lähtien. Materiaalista riippuen on mahdollisuus tehdä monenlaista pintaa ja juuri se kiehtoi minua. Mielessä alkoi heti vilistä ajatuksia siitä, mitä haluaisin tällä tekniikalla tehdä.

Pienelle tilkuille kokeilin ensin eri materiaaleja.

Piirsin paperille kukkakuvion ja aloin tehdä sitä.

Lehtilaatikon päällinen valmiina paikallaan.

Kokeilin tehdä myös pienen maton.

Petivaatteet nukelle

Pienistä tilkuista on kiva ommella pieniä juttuja. Kummitytön nukke sai uudet petivaatteet.

Lastenhuoneen verhot

Olen miettinyt millaiset verhot seuraavaksi lastenhuoneisiin tekisin, mutten ole vielä keksinyt. Erityisesti pojan huoneeseen haluaisin kohta vaihtaa jotkin muut kuin salama-kapan. Ei kuitenkaan ole vielä kiire tämän asian kanssa, koska pojan mielestä nykyiset verhot ovat kivat. Tein nämä verhot kolmisen vuotta sitten, kun muutimme uuteen kotiin eli on näitä jo katseltu. Tosin tuohon tytön huoneen valelaskoskappaan olen edelleen tyytyväinen, sillä pidän siitä edelleen tosi paljon. Kangas on aivan ihanaa!  

          

Keväiset pipot

Kevät on vuoden parasta aikaa!! Ihanaa, kun ilma kirkastuu eikä ole enää niin pimeää. Siitä intoutuneena ompelin kahdelle nuorimmaiselleni kevätpipot. Jotkut merkit saatan näihin vielä myöhemmin eteen ommella, kun vaan sellaset sopivat löytyy.

Valoryijy

Valoryijystä innostuin heti, kun sellasesta kuulin. Minulla sen tekeminen venyi ja vei aikansa, mutta lopputulos on mahtava ja se on monilta vierailtakin kehuja saanut. Se on ensimmäinen tekemäni ryijy ja olen siihen erittäin tyytyväinen. Valokuvasta ei oikein saa käsitystä siitä miltä se näyttää, kun valot eivät pääse oikeuksiinsa salaman peittäessä ne alleen, mutta laitoin kuvan tänne siitä huolimatta.

Savityöt

Savitöistä tulee ensimmäisenä mieleen koulun kuvaamataidon tunnit ja savesta muotoiltu omakuva. Siitä syntyvä mielikuva on kaikkea muuta kuin myönteinen. Jostain syystä savi materiaalina ei ole yhtään kiinnostanut minua noiden koulutuntien jälkeen. Olin hyvin varautunut nyt aikuisiällä, kun menin ensimmäisen kerran kouluaikojen jälkeen savikurssille. "Minä ja savi ei kuuluta yhteen" -oli ainoa ajatukseni. Kurssinvetäjä oli mahtava persoona ja toi saven esiin aivan eri valossa kuin koulun opettajat. Minä aloin kiinnostua savesta. Kokeilin ja yritin tutustua saveen uudelleen unohtaen aiemmat kokemukset. Minulle tuli sellanen tunne, että voisin vaikka myöhemmin lähteä pidemmällekin savikurssille opettelemaan enemmän savenkäsittelyä ja sen mahdollisuuksia. Savi on erittäin kiehtova materiaali! Ehkä joskus minusta ja savesta voisi tulla "ystäviä"...

                                                     "Elämäni puu", tätä tehdessäni pääsin
                                                     kokeilemaan ensimmäisen kerran lasitusta.
                                                          

                                                                    makkararuukku

Huovuttamista

Tässä ovat ensimmäiset huovutukseni. En ollut koskaan aiemmin huovuttanut mitään, kun sain tilaisuuden kokeilla huovuttamista. Ensimmäisenä tein huovutetun saippuan ja pieniä palleroita vesihuovutuksella. Palleroista ajattelin ensin tehdä lasipurkin täytettä hyllylle koristeeksi ja myöhemmin, kun niitä on tarpeeksi voisin tehdä niistä kaulakorun. Vesihuovutuksen jälkeen kokeilin neulahuovutusta ja tein sydämiä piparkakkumuottia apuna käyttäen. Sen jälkeen halusin kokeilla tehdä jonkin eläimen huovuttamalla. Päätin tehdä hiiren lasten wc:n koristeeksi ja erityisesti sen tekeminen oli mieluista puuhaa minulle. Kukka syntyi myös näiden kokeilujen yhteydessä. Nämä ensimmäiset huovutuskokeiluni päätyivätkin kaikki lasten wc:n hyllylle koristeeksi. Kuva jostain syystä vääristää, sillä tuo kuvassa violettina näkyvä väri on oikeasti kirkas pinkki.  

Pitkävartiset villasukat

Halusin tehdä villasukat, joissa on pitkä varsi ja paljon eri värejä. Tälläset niistä sitten tuli:

Risutöitä

Ensimmäisen kerran kuullessani, että pääsen kokeilemaan risutöiden tekemistä en innostunut asiasta ollenkaan. Ajattelin vain, että kai minä sitten jonkun risuvyyhdin saan aikaiseksi, jos jotain kerran täytyy tehdä. Kun sitten aloitin risutöiden tekemisen koivurisuista ja sain käsitystä siitä millaista se on, niin hurahdin koko juttuun. Se oli älyttömän mukavaa! Aivan ihana tapa toteuttaa omia ideoita ja kokeilla kaikenlaista mitä itse keksi. Tässä kuvia ensimmäisistä risutöistäni.

peikko-poika

Villasukkakokeilu

Villasukkien neulominen on mukavaa! Tässä on kuva yhdestä kokeilustani. Halusin tehdä villasukista vähän niin kuin ballerinatossut.

Koristemaalaus

Koristemaalaus-sanakin sai jo karvat nousemaan pystyyn, saatika ajatus sen kokeilemisesta. Sain kuitenkin tilaisuuden tutustua koristemaalaukseen. Olin täynnä ennakkoajatuksia, inhoa ja puistatuksia. En minä osaa maalata!! Otin kuitenkin tilaisuuden vastaan ja tartuin siveltimeen. Ensimmäiset kokeiluni eivät ole kummoisia, mutta ainakin ylitin itseni!! Asenteessani tapahtui iso muutos ja kiinnostukseni koristemaalausta kohtaan alkoi kasvaa. Nykyään olen sitä mieltä, että kyllä jokainen osaa maalata - omalla tavallaan! Ei pidä antaa ennakkoluulojen olla luovuuden esteenä. Pitää vain vapauttaa se oma sisäinen taitelija niin voi itsekin jopa yllättyä.

Pidän tosi paljon kukkasista ja kukkakuvioista. Sen vuoksi varmaan päädyinkin kokeilemaan kukka-juttuja. Tässä kuvia joistakin kokeiluistani.

Pesukonehuovutetut sukat

Villasukat on niin mun juttu! Olen aina tykännyt pitää villasukkia ja sen vuoksi niitä täytyykin olla kaapissa useita eri värisiä. Voi sitten aina fiiliksen mukaan valita mieleisensä villasukat. Ensimmäisen kerran neuloin villasukat "Huopanen-langasta" ja kokeilin pesukonehuovutusta. Näihin sukkiin en halunnut tehdä vartta vaan halusin sukista enemmän töppösten malliset. Lopputuloksesta tykkäsin todella paljon ja aion tehdä näitä lisää jossain vaiheessa. Ihanan lämpöiset sukat!

Virkattu peitto vaunuihin

Esikoista odottaessani aloin virkata pientä vaunupeittoa. Väreiksi valitsin tummansinisen ja valkoisen. Olivathan vaunummekin tummansiniset. Tein peiton pienistä neliöistä, jotka sitten liitin yhteen ja koko peiton kehystin yhtenäisellä reunalla. Virkkaaminen on mukavaa!

Toista lastamme odottaessani halusin tehdä hänellekin vaunupeiton ja väreiksi valikoitui vaaleanpunainen ja valkoinen. 

Kolmatta lastamme odottessani peiton väreiksi tuli vihreä ja vaaleanruskea. Jokainen lapsistamme on siis saanut oman vaunupeiton.

Tyynyn päällinen huovasta

Aluksi tuntui oudolta ajatus siitä, että tekisin huovasta tyynyn päällisen. Miten huopa sopisi tyynyyn? Aloin kuitenkin suunnittelemaan kuviota ja leikkaamaan sitä huovasta. Sain tyynyn valmiiksi ja yllätyin! Tykkäsin lopputuloksesta! Huovasta saa kuin saakin kivoja tyynyn päällisiä. Kannatti kokeilla!   

Ompelemisestako ammatti?

Kiinnostukseni ompelemiseen alkoi lukiossa, kun tein itselleni vanhojentanssipuvun ja siitä innostuneena parille muullekin tuttavan tutulle. Silloin jo sain huomata sen, miten paljon nautin siitä, kun saan pistää kaiken luovuuteni ja taitoni peliin tehdessäni toiselle hänen haaveidensa mukaista pukua. Valmiin puvun luovuttaminen silmin nähden onnelliselle ja tyytyväiselle ihmiselle on sanoin kuvaamattoman palkitsevaa. Siitä tunteesta en koskaan saa tarpeekseni. Se on aivan mahtava tunne! Silloin todella tuntee saaneensa jotain aikaiseksi. Tätä kirjoittaessa ja näitä asioita ajatellessa tulee sellainen olo, että tätähän minun pitäisi päivittäin tehdä, sillä nautin siitä niin paljon!

Nykyään olen erityisen ihastunut kastemekkojen tekemiseen. En vieläkään täysin ymmärrä, mikä niissä minua oikein viehättää, mutta niitä voisin tehdä työkseni, jos sillä vain eläisi. Tällä hetkellä kastemekkojen ompeleminen on minulle kuitenkin vain rakas harrastus.

Tänään on juuri oikea aika...

...aloittaa blogin pitäminen. Olen siitä niin monta vuotta jo haaveillut ja ajatellut, että sitten myöhemmin aloitan. Nyt siitä odotuksesta tuli loppu ja tästä se alkaa. Tämä vaatii alkuun varmasti opettelua, mutta katsotaan mitä tästä tulee.

"Jos onnea etsit sä elämästä,
voit aloittaa tänään ja tästä!"