torstai 21. helmikuuta 2013

Aplikointi kokeiluja

Minua on pitkään harmittanut se, että aina ajattelen ompelevani enemmän sitten joskus. Milloin se joskus on? Onko se sama kuin ei koskaan? Tykkään tosi paljon ompelemisesta ja haluaisin ommella lapsillekin vaatteita vielä, kun he kelpuuttavat äidin tekemiä. Aina on vaan niin paljon tekemistä ja haluaisin kodinkin olevan tiptop ennen kuin osaan aloittaa tuollaisten omien juttujen tekemisen ja näyttää siltä, että näin sitä aikaa ei koskaan tule.

Tänä keväänä päätin toimia toisin. Päätin, että nyt on minun aikani tehdä niitä asioita, joita itse haluan. Nyt helmikuussa lapset saivat vesirokon ja päätin tarttua tilaisuuteen. Jouduin olemaan vankina omassa kodissani ilman päivittäisiä ulkoiluja yms, joten nyt kaivoin koneet esille ja aloitin ompeluhommat ja jo nyt tunnen olevani paljon parempi ihminen, kun olen edes vähän saanut toteuttaa itseäni.



En ollut koskaan aiemmin aplikoinut mitään, mutta nyt halusin kokeilla. Aloitin tähdestä...





Sen jälkeen halusin tehdä pöllön. Tämä on mun suosikki. Tykkään tästä tosi paljon ja aloin jo suunnittelemaan kuopukselle päiväpeittoa johon voisin tehdä tällasia eläimiä.




Leijona oli seuraavana vuorossa. Tarvitsisin vain jonkun, joka piirtäisi näitä kuvia mulle, kun en itse osaa. Leijonan häntäkin näyttää ihan tulppaanilta. Onneksi paidan omistaja ei ole niin kriittinen kuin tekijä. Valitettavasti jouduin myös käyttämään harmaata tukikangasta, koska ei mulla tietenkään ollut valkoista ja en malttanut odottaa, että pääsen sitä hakemaan. :(






Tyttären kanssa näitä kuvioita yhdessä piirreltiin ja häneltä tuli toivomus perhos-paidasta, joten pitihän meidän sellanen hänelle tehdä. Hän kertoi tykkäävänsä nykyisin myös keltaisesta, joten oli helppo käyttää kaapista löytyviä kankaita ja sai varastoa edes vähän pienemmäksi.




Otettiin sitten vielä yhteiskuva paidoista pehmolelujen päällä.

Torkkupeitto isoäidin neliöistä

Virkkaaminen on sitten mukavaa puuhaa. Aloitin virkkaamaan neliöitä torkkupeittoon kuopukseni odotusaikana, kun en jaksanut olla jalkeilla ja jouduin lepuuttamaan iltaisin selkää sohvalla. Eihän siinä voinut olla ilman pientä puuhaa. Siinä pikku hiljaa neliö kasa kasvoi. Vauvan synnyttyä virkkaus jäi pitkäksi aikaa tauolle kunnes viime syksynä jatkoin torkkupeiton tekoa ja sain peiton valmiiksi. Ihanaa! Olen tosi tyytyväinen torkkupeittoon ja tuntu hyvältä, kun sain sen valmiiksi, vaikka aikaa se veikin tosi kauan.